sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tästä se alkaa tai oikeastaan jatkuu

Syksyllä kesäloman jälkeen puri tosiaan juoksukärpänen. Tuli siinä sitten heti juostua myös se perinteinen Cooperin testi tuloksella 2070 metriä, mikä on hyvä tulos tällaiselle 36-vuotiaalle naiselle, ainakin puolustusvoimien taulukon mukaan:


Juoksulenkit alkoivat syksyllä rakkaan Pultti-koirani kanssa, jolloin tahti ei liian kovaksi päässyt. Sellaista neljän kilometrin lenkkiä reiluun puoleen tuntiin mentiin. Minä nautin niistä huomattavasti enemmän kuin tuo muiden koirien hajuista tykkäävä uros rottweilerini <3 Edelleen mennään samaa lenkkiä, mutta nyt jo alle puolen tunnin :) Pultin maksimilenkiksi hölkäten on muodostunut tuollainen 6,7 kilometrin lenkki. Itse olen pisimmillään juossut 12 km.

Siinä syksyn aikana sitten tuli ensin idea juosta se kymppi, mutta kun sekin sitten meni rikki aika nopeastikin, niin puolikashan siinä tuli mieleen. Kestävyyttähän tästä naisesta löytyy, sinnikkyydestä puhumattakaan. Kävellen sitten vaikka maaliin, jos ei juosten jaksa.

Olihan siinä juoksussa kunnon kohotuksen lisäksi ideana saada hiukan tuota elopainoa takaisin hallintaan. Vuosi sohvaperunana oli tuonut kilojakin. Mutta ne kilot ei omin avuin ihan lähtenytkään, vaan piti miettiä jokin muu ratkaisu. Ratkaisu oli tässä kohtaa oma personal trainer.

Joulukuun alussa tavattiin Pian kanssa ja puolesta välistä se sitten starttasi: puolen vuoden sopimus kunnon kohottamisesta ja kiinteytyksestä tehtiin. Hetkeäkään en ole katunut. Sain ruokaohjelman ja treeniohjelman, joita pilkun tarkasti lähdin noudattamaan, vaikka edessä olikin joulu. Jouluaatto ja joulupäivä menikin herkutellessa, mutta siitä lähtien onkin viikossa ollut vain yksi herkuttelupäivä. Eikä alkoholiakaan ole tullut nautittua kuin kaksi kertaa koko aikana. Kiloja on karissut seitsemän.

Niin, se H-hetki on Hämeenlinnan Kaupunkimaratonilla 19.7.2014. Siihen asti treenataan, joten tervetuloa seuraamaan edesottamuksiani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti